Leveyssodat: Stephensonin 4ft 8½in vastaan Brunelin 7ft
1840-luvulla Ison-Britannian rautatiekartta jakautui kahteen yhteensopimattomaan leiriin. George Stephenson kannatti vakioleveyttä (1 435 mm), joka oli peräisin vanhoista Northumberlandin kivihiilikärryjen urista. Isambard Kingdom Brunel väitti, että 7 ft ¼ in (2 140 mm) leveä raideleveys mahdollistaisi suuremmat veturit, tasaisemman matkustamisen ja hämmästyttävät nopeudet.
Operatiivinen kriisi koitti Gloucesterin asemalla vuonna 1844, jossa vakioleveyden tavarat Birminghamista oli siirrettävä käsin kappale kerrallaan leveän raideleveyden vaunuihin, jotka suuntasivat Bristoliin. Karjaa kuoli karsinoissa, hauras savitavara särkyi sateessa ja matkustajat kapinoivat. Parlamentti puuttui asiaan rautateiden raideleveyden säätelystä annetulla lailla (1846), joka määräsi vakioleveyden kaikille tuleville pääradoille.